MIKSI PITÄÄ TEHDÄ PERUKIRJA?
Useissa maissa kuolinpesän pesänselvityksestä ja perinnönjaosta erillistä perillisten ja perittävän omaisuuden luettelointia ei pidetä tarpeellisena. Suomessa ja muissa pohjoismaissa on pidetty tarpeellisena, että muusta pesänselvityksestä riippumaton perukirja laaditaan suhteellisen pian kuolemantapauksen jälkeen.
Yksinkertaisin vastaus otsikkokysymykseen on siis, että laki määrää perukirjan laadittavaksi jokaisen vainajan jälkeen, iästä, varallisuusasemasta tai perillisten määrästä riippumatta. Työmäärästä huolimatta pohjoismainen käytäntö turvaa hyvin perillisten tasapuolisen kohtelun pesän varojen määrästä riippumatta.
Lain mukaan perunkirjoitusvelvollisuus on lähisukulaisella tai muulla, joka on parhaiten perillä pesän tilasta. Perunkirjoitusvelvollisen tulee hankkia kaksi ns. uskottua miestä, joiden ainoana tehtävänä lain mukaan olisi toimia pesänilmoittajan kirjurina ja arvioida omaisuuden arvo perintöverotusta varten.
Käytännössä pääosa työstä siirretään kuitenkin näille uskotuille miehille. Pesänilmoittaja, joka tässä roolissa toimii vain ehkä kerran elämässään, saattaa yllättyä käytännön ongelmiin törmätessään. Yllättävää voi olla, että virkatodistuksia ja sukuselvityksiä voi joutua tilaamaan useista paikoista ja niiden toimitusaika voi olla useita viikkoja. Yllättävää voi olla (?), että pankit ja muut omaisuuden hoitajat noudattavat salaisuussäädöksiä myös vainajan kohdalla. Monen muunkin sinällään yksinkertaisen asian hoitaminen sujuu helpommin kokeneelta tekijältä. Hautajaisten, liittymäsopimusten ja muiden poismenosta johtuvien asioiden hoitamisessa riittää omaisilla yllättävän paljon tekemistä muutenkin.